Asutuksen synty

Arkeologiset tutkimukset osoittavat Järviseudun alueella olleen pienimuotoista asutusta jo kivikaudella. Nämä löydöt keskittyvät pääasiassa Evijärven ja Kortesjärven alueella olleisiin asuinpaikkoihin. Pronssi- ja rautakauden aikaiset löydöt Järviseudun alueelta ovat varsin vähäiset, eivätkä tue käsitystä vakinaisesta asutuksesta. Löydöt tuolta ajalta on pääosin selitetty matkamiesten tai eränkävijöiden jättämiksi jäljiksi.

1300-luvulla, jolloin Ruotsin valtaa vakiinnutettiin levittämällä asutusta erämaihin, Järviseudun asuttivat lappalaiset, vaikka alueella oli nähtävästi jo aikaisempaakin asutusta. Lappalaisten asutuksen tuloajankohta ei kuitenkaan ole täysin selkeä heidän kausiluontoisen muuttamisensa vuoksi, eli lappalaiset ovat saattaneet asuttaa Järviseutua jo paljon aikaisemminkin. Alueelta löydetyt kivirauniot on kansan keskuudessa tunnettu lappalaisina kivikirkkoina eli lapinkirkkoina ja erityisesti Lappajärven alueelta on löydetty lappalaisten kaivamia hautoja.

Alueelle saapui väestöä eri puolelta Suomea 1500-luvulta lähtien, tosin jo 1400-luvulla ruotsinkielisiä asukkaita muutti alueelle hyviä metsästys- ja kalastusmaita etsiessään. Pietarsaaren ja sisämaan kaupalliset suhteet olivat hyvät, mikä mahdollisti asutuksen kasvamisen. Hämäläisiä asettui Soinin ja Alajärven alueelle, eteläpohjalaisia saapui pieniä määriä Alajärvelle, Evijärvelle, Vimpeliin ja Lappajärvelle. Satakuntalaisten muutto jatkui vireänä vielä 1800-luvulle saakka ja samaan aikaan alueelle saapui asukkaita myös Keski-Suomesta. Pääosan 1500- ja 1600-luvulla saapuneista asukkaista muodostivat kuitenkin kaskeavat savolaiset. Vahvan itäisen väkivirran johdosta ylämaa ei kuitenkaan täysin savolaistunut.

Järviseudun kantaväestö muodostui kuitenkin vasta 1700-1800-luvun aikana, jolloin siirtolaisuus ja tappiollinen muuttoliike vaikuttivat voimakkaasti alueen väestörakenteeseen ja %u2013kehitykseen. Ruotsinkielinen, eteläpohjalainen ja keskipohjalainen asutus- ja kulttuurivaikutteet eivät päässeet vaikuttamaan Järviseutuun, jonka johdosta vanha ruotsalais-savolainen kansankulttuuri säilyi vahvana monta vuosisataa. Lappajärveläisissä sukunimissä, paikannimissä ja murteessa näkyy edelleenkin voimakas savolaisen, ruotsinkielisen ja lappalaisen historian vaikutus.