AJANKOHTAISTA| Tapahtumat  | Yhteystiedot | Kuvapankki  
  

LAPPAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELY JOHTI "KANSANPADON" RAKENTAMISEEN 2.5.1979                                                      KUVIA

Kenelle kuuluvat Lappajärven nautintaoikeudet?  Ovatko Lappajärven nautintaoikeudet lappajärveläisillä asukkailla vai Ähtävänjoen varrella asuvilla?  Ähtävänjoen voimalaitokset tekivät tästä aloitteen jo talvisodan ankeina aikoina ja lappajärveläiset ryhtyivät suojelmaan tosissaan omaa järveään rakentamalla 2.5.1979  ns. "kansanpadon".

LAPPAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN HISTORIAA

Lappajärven ja Evijärven ensimmäinen säännöstelysuunnitelma otettiin käyttöön 1960. Vesihallituksen kirjelmän mukaan se "palveli lähinnä alajuoksun voimataloutta, uittoa ja järvien ranta-alueiden kuivatusta". Järven virkistyskäytön edellyksiä yritettiin parantaa suunnitelmalla, jonka laatimistyö aloitettiin 1960-luvun lopulla ja uusi suunnitelma otettiin käyttöön 1975. Tämä suunnitelma ei tuonut toivottua parannusta järven vesitilanteeseen.

Lappajärven vesilautakunta tilasi 8. ja 13.10.1976 valtionarkistolta selvityksen, kenen hakemuksesta  Lappajärven säännöstelyn  toimeenpano toteutettiin. 
Valtionarkisto antoi tiedusteluun vastauksen 4.11.1976 ja siihen täydennyksen  8.11.1976.
VALTIONARKISTO          
Helsinki  4.11.1976                                 
No 273/47/76                                          
Viite kirjeenne no 56/
8.10.1976
Lappajärven kunnan vesilautakunta
62600 Lappajärvi

Dipl. insinööri W .Wallmanin laatiman Lappajärven säännöstelysuunnitelman alkuvaiheista koskevan tiedustelunne johdosta valtionarkisto ilmoittaa tutkimusten perusteella seuraavaa:
-
"Viittaatte kirjelmässänne toisen vesistötoimikunnan päätökseen 15.11.1954. Täällä säilytetään vesistötoimikunnan arkiston kotelon 109 aktiin no 2  (Lappajärven ja Evijärven vedenkorkeuksien säännösteleminen Vimpelin ym. kunnissa)  sisältyvän  toimitusinsinööri W. Wallmanin laatiman hankkeen historiikin sivulla  7 mainitaan mm.,
että syystalvella 1939 toiminimet "Esse elektrokraft Ab",  "Kollby kvarn & Kraftcentral Ab"ja "Herrfors träsliperi Ab"  anoivat valtiolta lupaa rakentaa Lappajärven alapuolelle väliaikaisen padon ja sen avulla säännöstellä vedenjuoksutusta mainitusta järvestä voidakseen suuremmassa määrin käyttää hyväkseen Ähtävänjoen vesivoimaa heidän siellä omistamillaan vesivoimalaitoksilla.
Historiikin mukaan kansahuoltoministeriö myönsi 15.12.1939 toiminimille oikeuden Välijoen niskalle rakennetun väliaikaisen padon avulla padottaa Lappajärven vedenpintaa aina korkeuteen 1,05 m järven vesiasteikon nollapisteestä lukien ja säännöstellä vedenjuoksutusta paikallisen voimatalouden tarpeita silmälläpitäen.
Mainittua  päätöstä 15.12.1939 ei ole kuitenkaan etsittäessä löytynyt täällä säilytettävistä kansanhuoltoministeriön yleisistä pöytäkirjoista tai kirjekonsepteista eikä myöskään kulkulaitosten  ja yleisten töiden ministeriön vastaavista asiakirjasarjoista."
"Sen sijaan ovat valtioneuvoston yleisen anomus- sekä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön diaarin mukaan "Kållby kvarn & Kraftcentral Ab" ym.  jättäneet jo 21.3.1939 valtioneuvostolle kirjelmän (VN AD 947/200 KulkM 1742/703 1939), jossa ne esittävät kustannusarvion laatimista Ähtävänjoen vedenkorkeuden säännöstelemiseksi. Ministeriön postikirjan mukaan asiakirja on lähetetty 22.3.1939 (no 2169) tie- ja vesirakennushallitukselle.

Historiikin sivulla 7 on edelleen mainittu, että samat toimielimet sekä "Björkfors elektricitetsverk Ab" kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle 31 päivänä 1940 (kuukausi puuttuu !) jättämässään kirjelmässä lupaa rakentaa Lappa- ja Evijärvien luusuaan pysyväiset padot ja niiden avulla säännöstellä vedenjuoksutusta mainituista järvistä. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön diaarin mukaan sinne ovat "Ab Bjökfors elektricitetsverk" ym.yhtiöt jättänneet 3.2.1940 kirjelmän (KulkM 381/752 1940), joka koski väliaikaisten patojen rakentamista Lappa- ja Evijärvien alapuolelle.  Ministeriön postikirjan mukaan kirjelmä on lähetetty (no 670) samana päivänä tie- ja vesirakennushallitukselle, joka lähetti asiakirjat takaisin valtioneuvostolle 14.8.1940.

Molemmat anomukset (KulkM 1742/703 1939 ja 381/752 1940) käsiteltiin 22.8.1940 valtioneuvostossa, joka oikeutti tie- ja vesirakennushallituksen, asianomaisten vesivoimanomistajien sitoutuessa vastaamaan kaikista hankkeen tutkimus- ja toteuttamiskustannuksista,hakemaan asianmukaista lupaa Evijärven ja Lappajärven vedenkorkeuksien säännöstelemiseen ja katsoi tarpeelliseksi määrätä, että tämä vesioikeusasia oli veistötoimikunnassa  käsiteltävä. Kumpaakaan anomista ei ole kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön arkistossa, sillä ministeriö ilmoitti kirjelmällään no 10039/22.8.1940 valtioneuvoston päätöksen tie- ja vesirakennushallitukselle tiedoksi ja asiasta aiheutuviin toimenpiteisiin ryhtymistä varten sekä palautti samalla kertyneet asiakirjat".

Valtionarkiston kirje 4.11.1976 jatkuu:

"Asia oli esillä myös vuoden 1941 valtioipäivillä. 14.2.1941 esiteltiin täysistunnossa edustaja Luoma-ahon ym. toivomusaloite määrärahasta yhtenäisen katselmuksen ja tutkimuksen toimittamikseksi Lappajärven ja Evijärven sekä niiden välisen joen rantamailla.  Eduskunta lausui 1.4.1941 toivomuksen, että hallitus sisällyttäisi vuoden 1942 tulo- ja menoarvioesitykseen tarpeellisen määrärahan tutkimuksen toimittamiseksi Lappajärven ja Evijärven vesistöissä sellaisen suunnitelman laatimista varten jonka toteuttaminen tyydyttäisi maanviljelyksen ja voimatalouden tarpeet Ähtävänjoen varrella. Asian käsittelyyn valtiopäivillä voinette parhaiten tutustua painettujen valtiopäiväasiakirjojen avulla.

Vuoden 1943 tulo- ja menoarvion 20 Pl III luvun 4 momentin kohdalla varattiin sitten Lappajärven ja Evijärven vedenkorkeuden säännöstelemiseksi toimitettavaa  tutkimusta varten 200 000 markan määräraha. Tie-ja vesirakennushallituksen 9.3.1943 tekemästä esityksestä (KulkM 617/754 1943) valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta asetti 17.3.1943 käytettäväksi mainitun määräraha.

Edellä mainitun dipl. insinööri Wallmanin laatiman historiikin mukaan (s. 8) vesistötoimikunta pyysi 18.5.1943 tie- ja vesiraqkennushallitusta määräämään alaisensa insinöörin toimittamaan asiassa valmistelevan käsittelyn. Dipl.insinööri Wallman tuli toimitusinsinööriksi vuonna 1945.

Valtionarkisto ei voi virkatyönä suorittaa laajempia,  aloitteita koskevia tutkimuksia kunnallisen viranomaisen pyynnöstä.

"Lisäyksenä kirjeeseensä 4.11.1976 valtionarkisto ilmoittaa, että siinä mainitsemamme kansanhuoltoministeriön 15.12.1939 eräille toiminimille myöntämä Lappajärven säännöstelyoikeus saattaa tarkoittaa kansanhuoltoministeriön esittelystä 15.12.1939 tehtyä valtioneuvoston päätöstä sähkövoiman tuotannon kulutuksen säännöstelystä. Päätöksen 1 §:ssä sanotaan mm:  "Jos pakottavat syyt vaativat, voi kansanhuoltoministeriö määrätä voimalaitoksen omistajan tai haltijan suorittamaan sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeellisia veden juoksun ja patoamiskorkeuksien  säännöstelemiseksi siten, että vesistöön rakennetuista voimalaitoksista saadaan suurin teho.".  Valtioneuvoston päätös kokonaisuudessaan löytyy painetusta asetuskokoelmasta (no 476/15.12.1939). Siinä ei kuitenkaan sanallakaan mainita ko. toiminimiä tai  Lappajärveä".

"Kuten edellisessä kirjeessämme totesimme, saa käyttämästämme dipl. insinööri Wallmanin laatimasta  historiikista sellaisen käsityksen, että kansanhuoltoministeriö olisi myöntänyt oikeuden juuri ko. toiminimille. Olemme vielä käyneet läpi ministeriön anomusdiarin vuodelta 1939, mutta emme ole etsittäessä löytäneet merkintää siitä, että ko. toiminimet olisivat jättäneet mitään kirjelmää kansanhuoltoministeriölle".

Arkistonhoitaja          Rauno Selin  vs.

TYYTYMÄTTÖMYYS KASVAA
 
Paikalliset asukkaat eivät olleet tyytyväisiä Lappajärven  vedensäännöstelyyn ja huomattiin, että monina vuosina järven vedenpinta laskettiin liian alas. Näytti aivan siltä, että järven säännöstely toteutettiin  vain Ähtävänjoen kahdeksaa voimalaitosta varten. Niiden käytöstä piti saada maksimihyöty. Korte- ja heinäkasvit olivat vallanneet matalimpia ranta-alueita ja niiden kunto näytti surkealta.  Kalastaja-maanviljelijä Eilas Salonpää, joka oli myös suuri luonnonystävä, oli murheissaan. Hän totesi, että ennen säännöstelyä lyhyt tulva-aika puhdisti järven edellisen vuoden heinäkasvillisuudesta. Tulvavesi toi lähes mätänemistilassa olevat korte- ja heinäkasvit kauas rannalle ja näin järvi puhdisti itse ranta-alueitaan. Nyt säännöstelyn aikana huomattiin, että tämä rantakasvillisuus lahoaa ja mätänee rantavesissä ja näin veden laatu huononee. 

Yksi näkyvin ja edustavin säännöstelyn pilaama ranta-alue oli Lappajärven Kirkokylän keskellä oleva alue, joka ulottui  Ollilanmäeltä Kirkkoniemeen. Tämä ranta oli matalaa, joka ei olisi sietänyt suuria vesipinnan vaihteluja ja sitä pahensi vielä  yli 100 metriä pitkä kiinteä laituri, joka säännöstelyn lupaehdoissa määrättiin rakentamaan Pikkukarille asti. Ennen kuin laituri luovutettiin valmiina asukkaiden käyttöön, sen valvontaa varten perustettiin laituritoimikunta, jonka tuli valvoa, että laituri luovutetaan täysin valmiina asukkaiden käyttöön. Ennen luovutusta huomattiin, että laiturin suunnittelussa oli tullut vakava  virhe, kun vesi seisoi varsinkin laiturin pohjoispuolella haisevana ja saastuneena ja kun rantakasvillisuus lähti matalan veden vuoksi runsaaseen kasvuun pahentaen tilannetta.

Laituritoimikunta teki esityksen suunnitteluvirheen korjaamisesta. Vaadittiin, että  laiturin juurelle tulee rakentaa sopiva virtausaukko veden vaihtumista varten. Virtausaukon kohdalle tulee rakentaa silta. Vesihallitus ei hyväksynyt virtausaukon rakentamista ja ilmoitti päätöksessään, ettei sillä ole merkitystä laiturin lähialueen vesitilanteen parantumiseen. Laituritoimikunta valitti päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka ymmärsi tilanteen ja velvoitti vesihallituksen rakentamaan vaaditun virtausaukon. Kun virtausaukko saatiin valmiiksi, todettiin että laiturin sivustoilla ja varsinkin virtausaukon kohdalla on jatkuva virtaus. Tämä puhdisti huomattavasti laiturin pohjoispuolen vesialuetta.

Näytti aivan siltä, että järvelle oli tullut huono ja ymmärtämätön isäntä, joka ei valvonut riittävässä määrin järven suojelullisia näkökohtia. Paikallisten asukkaiden valitukset menivät kuin kuuroille korville. Pian huomattiin, ettei yksittäisten henkilöiden ääni kuulu eikä sitä huomioida säännöstelyn toimeenpanossa. Vaikutti siltä, kun vesihallitus perustettiin 1970, että sen henkilökunta koostui maanrakennus- ja vesivoimatalouden insinööreistä eikä siihen aikaan juuri kannettu huolta säännösteltyjen järvien vesiensuojelusta. 

Suomen Ympäristökeskuksen historia:
"1970-luvun alussa vesihallitus ei aloittanut tyhjästä. Suurin osa henkilökunnasta saatiin niiden asioiden mukana, jotka virastoista siirrettiin uuteen vesihallitukseen. Henkilökunta tuli mm. maataloushallituksesta, tie- ja vesirakennushallituksesta, vesivoimatoimikunnan alaisista vesistöjen säännöstelytoimistoista sekä metsähallituksesta".  Saikohan vesihallitus näistä virastoista yhtään vesitalouden asiantuntijaa, jotka olisivat ymmärtäneet  järvien hyvinvoinnista? Katselmuskokouksissa olisi tällaisia asiantuntijoita kaivattu.

Lappajärven kehityshistoria maapallollamme on ainutlaatuinen. Kun Lappajärven säännöstelysuunnitelmaa laadittiin, se ei ottanut riittävästi huomioon järven arvokasta historiaa eikä sen suojelullisia erityistarpeita. Sen vuoksi olisikin syytä vakavasti harkita, että Lappajärvi otettaisiin valtakunnallisesti erityissuojeluun, joka turvaisi sen säilymisen myös tuleville sukupolville.
 
KANSANPADON RAKENTAMINEN

Monena keväänä osittain jo 1960-luvulla ja edelleen 1970-luvulla lumi suli huhtikuulla auringonpaisteessa ja sulannut vesi haihtui näkymättömiin eikä perinteellistä tulvaa tullut. Näinä tulvattomina vuosina Lappajärven vesitilanne oli surkeassa kunnossa. Suoritetusta vedensäännöstelystä oli helppo tehdä "syntipukki", kun suunnitelma juoksutti vettä järvestä keskiarvolukuna eikä näitä kuivia vuosi suunnitelma edes tuntenut.

Niinpä vuoden 1979 lumet sulatti jälleen auringonpaiste ja lämpöiset tuulet. Säännöstely- suunnitelmissa edellytettyä tulvaa ei tullutkaan. Järven ranta-asukkaiden sietokyky meni äärirajoille. Tällaista järven säännöstelyä ei enää voida sietää, arvioivat monet. Oman kivipadon rakentaminen oli jo vuosia kytenyt monen ranta-asukkaan ajatuksissa. Oliko nyt tänä keväänä sen toimeenpanon vuoro?

Hyvissä ajoin ennen Vappua kunnanvirastoon tuli kaksi päättäväistä miestä, Viljo Ahvenniemi ja Matti Lampi. Huomattiin heti, että nyt oli tosi kysymyksessä.  He ilmoittivat, että nyt ranta-asukkaiden mitta on täynnä ja vapun jälkeen rakennetaan kivipato Halkosaareen ja kivet pudotetaan Niskan sillalta suoraan Ähtävänjokeen. 

Paikalliset asukkaat ovat vastustaneet järven säännöstelyä lähes 20 vuotta. Vesiviranomaiset eivät ole kuunnelleet heidän  mielipidettään asiassa. Tämän asian vuoksi on kulutettu paljon aikaa ja energiaa. On pidetty vuosittain useita kokouksia, selvitetty säännöstelyn historiaa valtion arkistoissa, laadittu viranomaisille kirjelmiä, käyty lähetystönä Helsingissä viranomaisten luona ja  luovutettu maa- ja metsätalousministeriölle kansalaisadressi, jonka oli allekirjoittanut suuri joukko järven alueen ranta-asukkaita.
Kaikki näinä vuosina tehdyt toimenpiteet olivat valuneet hiekkaan.  Näytti siltä, että vesiviranomaiset, jotka hoitivat asiaa, varjelivat vain pienten voimalaitosten tuottoa.
"Kansanpadon" rakentaminen Ähtävänjoen yläjuoksulle oli todellinen voimannäyte. Kun arvoidaan koko prosessia, sen toteutuminen oli monen ranta-asukkaan haave.  Tämä jää historiaan ainutlaatuisena tapahtumana.

Kivipadon rakentaminen Vapun jälkeisenä päivänä 2.5.1979 oli erikoinen tapahtuma Lappajärvellä. Jokaisesta kylästä lähti traktoreita ja autoja kivikuormineen kohti Ähtävänjoen ylittävää Niskan siltaa. Aina kun kivilasti pääsi sillalle, voimaa uhkuvat miehet tyhjensi lastin suoraan alla virtaavaan jokeen. Aluksi kivet räiskyttivät vettä korkealle ja lopuksi ne kolahtivat äänekkäästi toisiaan vasten merkiksi, että pian pato oli nousemassa vedenpinnan tasolle. Lehtimiehetkin olivat saaneet asiasta vihiä ja niitä alkoi tulla heti paikalle. Eräs iltapäivälehti oli saanut asiasta ennakkotiedon, koska oli lähettänyt kuvaajan ja toimittajan hyvissä ajoin paikalle. Ihmeteltiin hyvää järjestystä padon rakentamispaikalla. Ohikulkuliikennekin sillalla saatiin sujumaan hyvässä järjestyksessä.

Kun lappajärveläiset mielestään laillisesti rakensivat oman järvensä lasku-uomaan patonsa, se voimassa olevan lain mukaan tietysti oli laiton. Vesihallitus ilmoitti padon rakentamisesta poliisiviranomaisille. Asia oli ilmeisesti niin  erikoinen, että hälytettiin keskusrikospoliisi tutkimaan mahdollista rikosepäilyä. Tavoitteena oli, että padonrakentajien johtajat pitäisi saada ehdottomasti vastuuseen.

KUULUSTELUT ALOITETAAN

Noin 300 henkilö oli ilmoittautunut  keskusrikospoliisille kuulusteluun Lappajärven padonrakentajina. Kuulusteluissa oli ollut jo yli 100 padonrakentajaa ja lisäksi kuulusteluihin pyrkivät  ilmoittivat,   että arviolta  noin 1 600 henkilöä oli vielä tulossa ilmoittautumaan.
Tästä keskusrikospoliisi teki johtopäätökset, että heillä ei ole aikaa kuulla kaikkia padonrakentajia
He päättivät lopettaa heti kaikki kuulustelut eikä heitä sen jälkeen paikkakunnalla enää nähty.
"Kansanpadon" rakentaminen oli niin kiireistä hommaa, että muutama kivi kolhaisi Niskan sillan betonista reunaa. Siltaan ei tullut rakenteellista vauriota, vaan ainoastaan pintakolhuja, jotka myöhemmin Lappajärven Lions Clubin edustajat korjasivat talkoilla.
 
"KANSANPADON" PURKU

Paikalliset ja lähialueen kaivinkoneurakoitsijat olivat niin "kiireellisissä" töissä, etteivät ehtineet antaa tarjoustaan "kansanpadon" purkutöihin. Lähin vapaana olevan kaivinkone löytyi vasta Laihialta, Vaasan lähialueelta. Paikalla oli rauhallisia kansalaisia, jotka seurasivat työn edistymistä.  Lisäksi Niskan sillalla oli myös poliisipartio, joka varmaan rauhoitti erikoista tilannetta.
Kansanpadon purkupäivänä oli Niskan sillan lähellä kansalaistiedote, jossa oli seuraava teksti:
Uusi pato , jos tarvitaan.
Onneksi padon rakentamisen jälkeen vesitilanne Lappajärvessä on  parantunut lähes tyydyttävälle tasolle ja mainittua uhkausta ei ole tarvinnut toteuttaa.
"Sulo Savola lausui käsityksenään , että vesiviranomaisten tulisi padon purkuasiassa noudattaa malttia ja varovaisuutta, sillä paikkakunnan asukkaiden mielialat ovat edelleenkin tulehtuneet ja arvaamattomat , koska  mitään varmuutta säännöstelytilanteen parantumiseen ei ole näköpiirissä".
 
Vesihallitus oli tosin tehnyt 25.7.1979 Länsi-Suomen vesioikeudelle esityksen Lappajärven säännöstelyssä naudatettavien lupaehtojen väliaikaisesta muuttamisesta, mutta hakemus tullee vesioikeudessa kuulutusmenettelyyn ja sen läpimenoon ei ole varmoja takeita".

NEUVOTTELUTILAISUUS KUNNANVIRATOLLA 22.8.1979

Kansanpadon rakentamisen jälkeen Lappajärven kunta järjesti 22.8.1979 neuvottelutilaisuuden, johon osallistuivat Kärnän saaren kesäasukas akateemikko Kustaa Vilkuna, kunnanhallituksen puheenjohtaja Jaakko Harju, kunnanvaltuuston I varapuheenjohtaja Sulo Savola, esilautakunnan
puheenjohtaja Antti Hyytinen, Lappajärven kalastuskunnan puheenjohtaja Elias Salonpää ja  vesilautakunnan sihteeri Väinö Kaarlela.

Kokouksessa käsiteltiin seuraavia asioita:
1 §  Lappajärven säännöstelykiistaan johtaneet toimenpiteet
2 §  Säännästelyn vahingot
3 §  Kolmannen säännöstelysuunnitelman laatimista varten perustettava työryhmä
4 §  Lappajärven säännöstelyn tavoitteet / Uusi säännöstelysuunnitelma
5 §  "Kansanpadon" purku
6 §   Intressivertailut
7 §   Kustaa Vilkunan  arvio tilanteesta
 
Akateemikko Kustaa Vilkuna kiitti siitä informaatiosta, jonka hän sai tästä tilaisuudesta ilmoittaen,että hän on mielenkiinnolla seurannut Lappajärven säännöstelyn vaiheita ja käynyt asian johdosta vesihallituksessa pääjohtaja Jaatista tapaamassa sekä ollut mukana myös kunnan lähetystössä.
Kustaa Vilkuna lausui käsityksenään , että paikallisella väestöllä on oikeus taistella järvensä tilan parantamisen puolesta, sillä järvi on paikalliselle väestölle kautta aikain antanut sellaiset nautintaoikeudet, joiden poistaminen tai kaventaminen ei saisi tulla nytkään kysymykseen.
Vilkuna lupasi myös omalta osaltaan hoitaa asiaa edelleen käymällä vesihallituksessa tai tarvittaessa myös muiden viranomaisten luona.
 
ANTEEKSIANNETTAVAA  AJATTELEMATTOMUUTTA

Vaasan läänin poliisitarkastajan lääninsyyttäjänä 26.9.1979 tekemä päätös:
"Vaasan Vesipiirin Vesitoimisto on 3.5.1979 päivätyllä, Lappajärven piirin nimismiehelle osoitetulla kirjeellä pyytänyt selvittämään ketkä ovat vastuussa 2.-3.5.1979 luvattoman padon rekemisesta Lappajärven luusuaan, Niskan sillan viereen, patoamisen johdosta mahdollisesti tehtäviä rangaistus- ja korvausvaatimuksia varten."

"Poliisitarkastajista 30.12.1943 annetun asetuksen 8 §:n mukaista oikeutta käyttäen olen ottanut asian ajaakseni. Olen määrännyt keskusrikospoliisin Vaasan lääninosaston toimittamaan poliisitutkinnan."

Asian johdosta on kuulusteltu seuraavia henkilöitä:  (seuraa luettelo, jossa on:  52 maanviljelijää, 7 eläkeläistä, 4 liikkeenhoitajaa, 1 peruskoulun opettaja, 2 lehtoria, 4 turkistarhaajaa, 2 teknikkoa, 2 autoilijaa, 2 kauppiasta, 2 insinööriä, 2 opiskelijaa, 2 koneenhoitajaa, 2 urakoitsijaa, postivirkailija, maatyömies, työnjohtaja, kirvesmies, palopäällikkö, eristyspeltiseppä, farmanomi, toimitusjohtaja, rakennustyömies,  kunnallistyöntekijä,  traktorinkuljettaja, kyllästämönhoitaja, elintarviketyöläinen, kalastaja, myyjä, sähkölaitoksen johtaja,  talousneuvos,  postiautonkuljettaja,  turkistarhan työntekijä, puhelinasentaja,  trukinkuljettaja, sähköasentaja ja talonmies-palomies).

Tutkinnassa on käynyt selville, että viime toukokuun 2 päivänä kaikki edellä mainitut henkilöt ja joukko muitakin henkilöitä ovat yksissä tuumin pudottamalla Niskan sillalta kiviä Välijokeen ja aikaansaanneet esteen veden vapaalle virtaamiselle joessa ja siten syyllistyneet vesilain 13 luvun 1 §:ssä mainittuun rangaistavaksi määrättyyn tekoon. Kun kuitenkin tekoa on olosuhteet huomioonottaen pidettävä vähäpätöisenä eikä siitä ole aiheutunut kenellekään vahinkoa, puhumattakaan huomattavasta vahingosta ja sen on katsottava tapahtuneen anteeksi annettavasta ajattelemattomuudesta eikä yleinen etu vaadi syytteen nostamista, niin rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 15 § 2 momentin nojalla jätän syytteen nostamatta edellä mainittuja henkilöitä vastaan."

"Päätökseni perusteeksi viittaan vielä eräiden henkilöiden osalta rikoslain 6 luvun 3 §:n 2 kohtaan, minkä mukaan rangaistuksen lieventämisperusteena pidetään sitä jos rikokseen on johtanut voimakas inhimillinen myötätunto taikka poikkeuksellinen ja äkkiarvaamaton houkutus tai muu vastaava seikka, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia."

Lähde:  Lappajärven kunnan arkisto, Valtionarkiston selvitykset , Väinö Kaarlelan arkisto,Kirjailija Antti Tuurin kirja: Kertomus järvestä.
Dokumentti vuodelta 1981

 
LAPPAJÄRVI  ETELÄ-POHJANMAAN HELMI

73 miljoonaa vuotta sitten syntynyt järvemme on Etelä-Pohjanmaan todellinen Helmi.
Itsenäisessä Kylpyläkunnassamme asuu nykyään n. 3500 vakituista asukasta, järvemme rannoilla ja saarissa on 1050 kesäasuntoa ja matkailijoita vierailee paikkakunnallamme vuosittain n. 80000 henkilöä.

Järven nykytila on kohtuullisen hyvä ja sen rehevöityminen on voitu pysäyttää lukuisilla eri toimilla yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Näitä toimenpiteitä on nykyään menossa eri kuntien alueilla järvemme vaikutuspiirissä
Olemme päässeet syyttelyvaiheesta todellisiin tekoihin järvemme pelastamisessa.
Lappajärvi antaa meille kaikille runsaasti eri virkistysmahdollisuuksia ympärivuotisesti ja me myös haluamme tänäpäivänä, että Pohjanmaan Helmi- Lappajärvi pysyy terveenä myös tuleville sukupolville.